Het sitte sukua on järviseutulainen tokaisu tarkoittaen vapaasti selitettynä – että sehän on on selvää, että sukua ollaan. Het -sanan käyttö lienee Alajärvellä yleisintä, koska se tunnetaan Het-järven nimellä ja alajärviset on het-järvisiä.
Järviseutulaisten sukujen edustajat voinevat useimmissa tapauksissa toisiaan tavatessaan todeta otsikon mukaisesti. Ainakin alueelta julkaistut sukukirjat menevät kovasti päällekkäin eli sisältävät samoja henkilöitä. Kuulummehan moniin sukuihin isän ja äitin isien ja äitien kautta. Onhan meillä jo kymmenen polvea taaksepäin mentäessä 1024 mahdollista esivanhempaa – joiden jälkeläisiä olemme.
Nykyisen käsityksen mukaan Järviseutu on saanut asutuksensa 1400-luvulta alkaen pääasiallisesti Savon ja Pohjanlahden rannikon suunnilta. Hämäläistäkin asutusta on, koska pirkkalaisten eräreitti kulki Alajärven ja Lappajärven kautta. Pohjanlahden rannikolta nousijoitten määrä harventui voimakkaasti, mitä kauemmas rannikosta on tultu siten, että kauimmaksi rannikostaLappajärven rannalle tulivat Strangit ja Spangarit ja Alajärven rannalle Pynttärit. DNA-näytteiden oton lisääntyessä saataneen varmuus muistakin Järviseudun vanhojen sukujen alkuperästä. Spangarit ja Pynttärit ovat DNA-tulosten perusteella läheisempiä sukulaisia kuin Strangit ja Spangarit, jotka Vimpelin kirkon tienoilla kävivät asumaan vastakkaisille puolille Savonjokea. Ja sitten myöhempinä vuosina avioituivat moneen otteeseen keskenään. Spangarit ja Pynttäritkään eivät olleet ihan läheisiä sukulaisia, kun Spangarista avioitui Helka Olavintytär Pynttäriin.